Näin uudistuva EU-direktiivi tiukentaa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä
EU:n rahoitusmarkkinoita sääntelevä MiFID-direktiivi uudistuu. MiFID II ja MiFiR korvaavat nykyisen MiFIDin EU-säännöstelyssä vuoden 2018 tammikuusta alkaen. Uudistuksen taustalla ovat finanssikriisi ja markkinakehitys. Millaista osaamista sijoitusneuvojalta vaaditaan jatkossa?
Edellinen finanssikriisi ja markkinakehitys ovat luoneet painetta rahoitusmarkkinoiden ja sijoituspalveluiden tarjonnan entistä tarkempaan sääntelyyn. Vuonna 2007 voimaan tullut rahoitusvälinemarkkinadirektiivi MiFID (Markets In Financial Instruments Directive) pyrki lisäämään sijoituspalveluihin ja markkinapaikkoihin kohdistuvaa kilpailua ja keventämään sääntelyä.
Uuden rahoitusvälinemarkkinadirektiivin MiFID II:n tavoitteena on ennen kaikkea parantaa sijoittajansuojaa ja lisätä rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta, vakautta ja läpinäkyvyyttä kaikkien rahoitusvälineiden osalta. Uuden direktiivin on sanottu vaikuttavan toimialaan jopa dramaattisesti kasvavana sääntelynä ja ansaintalogiikkojen muutoksina.
Voimassa olevan rahoitusvälinemarkkinadirektiivin MiFIDin piti alun perin korvautua MiFID II:lla jo heinäkuussa 2016 ja sitä oli tarkoitus soveltaa tammikuusta 2017 alkaen. Euroopan parlamentti kuitenkin siirsi komission ehdotuksesta soveltamisen aloitusta vuodella. Näin ollen uutta MiFID II -direktiiviä ja MiFIR-asetusta sovelletaan 3.1.2018 alkaen.
Mitä sijoitusneuvojalta jatkossa vaaditaan?
Merkittävänä uutuutena MiFID II -sääntelyssä on sijoitusneuvojille asetetut pätevyysvaatimukset, jotka ovat omiaan korostamaan sijoitusneuvojan asemaa asiantuntijana. MiFID II:n mukaan sijoituspalveluyritysten tulee varmistaa, että sijoitusneuvojilla on tarvittava tietämys ja pätevyys sijoitusneuvontaan liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ESMA on antanut tarkemmat ohjeet tietämyksen ja pätevyyden arviointiin.
Sijoitusneuvojan tulee tuntea muun muassa kaikkien suosittelemiensa sijoitustuotteiden pääpiirteet, ominaisuudet, riskit ja kokonaiskulut sekä liiketoimesta aiheutuvat yleiset veroseuraamukset. Sijoitusneuvojien tulee lisäksi ymmärtää rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja erilaisten kansallisten ja kansainvälisten tapahtumien vaikutukset suositeltujen tuotteiden arvoon. Julkisuudessa paljon esiintyneet väitteet sijoitusneuvojien jopa kyseenalaisista ja epäpätevyyttä osoittavista neuvoista ovat edesauttaneet kyseisten pätevyysvaatimusten tiukentamista ja tarkentamista.
Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ESMAn ohjeiden mukaan sijoituspalveluyritysten on varmistettava, että sijoitusneuvontaa tarjoavat henkilöstön jäsenet ovat suorittaneet tarkoituksenmukaisen pätevöitymisen ja että heillä on riittävä työkokemus kyseisten palvelujen tarjoamisesta. Asianmukaisen kokemuksen tulisi ohjeiden mukaan olla kokonaiskestoltaan vähintään kuusi kuukautta.
Suomessa Finanssiala ry (ent. Finanssialan Keskusliitto) on suositellut jo usean vuoden ajan auktorisoidun Sijoituspalvelututkinnon (APV1) suorittamista kaikille sijoituspalvelutehtävissä työskenteleville. Edelleen varsinaista sijoitusneuvontaa antaville ja vaativimmissa sekä vastuullisimmissa tehtävissä työskenteleville on olemassa edellisen tutkinnon syventävä jatkotutkinto, Sijoitusneuvojan tutkinto (APV 2). Molemmat APV-tutkinnot pitävät sisällään osiot kansantaloudesta ja rahoitusmarkkinoista, yritystaloudesta, sijoitustuotteista, arvopaperimarkkinoiden sääntelystä, yksityisoikeudesta, perhe- ja perintöoikeudesta sekä sijoittajan verotuksesta. MiFID II:n voidaan olettaa vaikuttavan siihen, että Finanssiala ry:n suosituksia edelleen tarkennetaan ja laajennetaan kyseisten tutkintojen osalta.
Sijoitusneuvojalta vaaditaan siis jatkossa sekä tarkkaa asiakkaan ja hänen tarpeidensa todellista tuntemusta että rahoitusmarkkinoiden sääntelyn huomioon ottavaa kokonaisvaltaista rahoitusvälinetuotteiden ja niiden aiheuttamien kustannusten sekä ansaintalogiikan ymmärrystä.
Kokonaisuudistus sisältää sijoituspalveluiden menettelytapoja sääntelevän uudistuksen. Suomessa direktiivin käyttöönotto ja sen soveltaminen aiheuttavat muutoksia muun muassa sijoituspalvelulakiin, finanssivalvonnasta annettuun lakiin sekä joukkorahoituslakiin.
Direktiiviuudistuksen tavoite
Perimmäisenä tavoitteena ja tarkoituksena on ohjata mahdollisimman suuri osa rahoitusvälineiden kaupankäynnistä järjestäytyneille markkinapaikoille niin kutsutun OTC-kaupankäynnin (over the counter) sijaan. Sijoittajansuoja paranee, kun sijoituspalveluja tarjoavien yritysten toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset tiukentuvat ja yhdenmukaistuvat. Selvitysjärjestelmien syrjimätöntä käyttöä haittaavia esteitä pyritään poistamaan ja markkinatoimijoiden avoimuusvaatimuksia lisäämään. Riippumattomassa sijoitusneuvonnassa ja omaisuudenhoidossa rajoitetaan kannustimien eli eri sijoitustuotteiden tarjoajien keskinäisten palkkioiden käyttöä. Lisäksi ei-ammattimaisen asiakkaan eli käytännössä luonnollisen henkilön erityistä suojaa suhteessa sijoituspalveluyritykseen entisestään korostetaan.
Näistä seuraa merkittäviä muutoksia sijoitustuotteiden tarjontaan Suomessa. Monelle varainhoitoyhtiölle tämä saattaa merkitä olennaisia muutoksia ansaintalogiikkaan, kun kannustimien vastaanottamista rajoitetaan.
Keskeisimmät MiFID II:n uudistukset
Keskeisimmät MiFID II:n uudistukset pohjatuvat kaupparaportointiin, markkinoiden rakenteeseen, kannustimiin ja tuotevalvontaan.
Kauppojen raportointivaatimukset laajenevat kattamaan uusia markkinapaikkoja ja rahoitusvälineitä. Vastuu raportoinnista laajenee myyntipuolelta myös ostopuolelle. Finanssivalvonnalle raportoitavien kohteiden määrä kasvaa, mikä tarkoittaa, että viranomaisseuranta laajenee ja sitä kautta myös sijoittajansuojan arvioidaan parantuvan.
Uusien markkinapaikkojen ja rahoitusvälineiden lisäksi kaupankäyntiä pyritään MiFID II:n myötä ohjaamaan nimettömänä käytävää kauppaa (dark pool) läpinäkyvämmille markkinapaikoille. Tähän pyritään mm. volyymilimiittien ja niiden rikkomisesta seuraavien kaupankäyntirajoitusten avulla. Ei-osakkeenluonteisille instrumenteille, kuten esimerkiksi joukkovelkakirjoille, luodaan uusi organisoitu kauppapaikka (OTF). Sen tarkoitus on parantaa myös näiden rahoitusvälineiden kaupankäynnin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
MiFID II tulee entisestään rajoittamaan kannustimien vastaanottamista. Sijoituspalvelun tulee profiloida itsensä joko riippumattomaksi tai ei-riippumattomaksi. Riippumatonta sijoitusneuvontaa tarjoavan tahon on jatkossa hankalampaa vastaanottaa kannustimia MiFID II:n alla. Esimerkiksi sijoituspalveluyrityksen vastaanottama sijoitustutkimus saatetaan tietyissä tilanteissa tulkita kannustimeksi.
Sijoittajille tarjottavien tuotteiden tulee entistä tarkemmin pohjautua sijoittajan tavoitteisiin ja tarpeisiin. Lisäksi sijoitustuotteen liikkeeseenlaskun yhteydessä tulee määrittää tuotteen kohdemarkkina. Uusi direktiivi asettaa myös lisää kasvavia vaatimuksia muun muassa sijoitusneuvojien asiantuntijuudelle.
Uusi direktiivi tiukentaa vaatimusta, jonka mukaan asiakkaan toimeksiannolle pitää saada paras toteutus. MiFID II:n myötä toimeksiannon toteuttajan tulee kaikkien kohtuullisten toimien sijaan tehdä kaikki riittävät toimet parhaan toteutuksen aikaansaamiseksi. Tähän pyritään muun muassa dokumentaation, välittäjän valinnan ja valvonnan, järjestelmien ja kontrollien toimivuuden ja parhaiden toteutusmallien todistamisen avulla.
* Kirjoitus on julkaistu Markkinointi-instituutin verkkosivuilla vuonna 2017. Markkinointi-instituutti ja Rastor yhdistyivät 1.1.2020. Uuden yrityksen nimeksi tuli Rastor-instituutti.