Tyttö, turpa kiinni ja palkka juoksee
Myötäilemisen kulttuuri poikii puolivillaisia tuloksia, vastahankainen ilmapiiri ei sitäkään vähää. Kerron nyt, kuinka erään yrityksen muutostilanteesta selvittiin voittajina.
Luin taannoin Mark Mansonin kirjan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Kyseessä on itsensä johtamisen opas, joka ravistelee virkistävällä tavalla pakottavan positiivisuuden aikakauttamme. Kirjan viesti ei ole opastaa täydelliseen välinpitämättömyyteen tai antaa mennä vain -tyyliin. Tärkeintä on valita sotansa ja osata erottaa oikeasti tärkeät asiat ja keskittyä niihin. Yksilötasolla rohkea vastuunotto omasta elämästä tuottaa hyvää sen kaikille osa-alueille. Se tuottaa myös muutoksen, jatkuvan uudistumisen.
Älä kritisoi, palkka juoksee
Jotkut ovat valinneet passiivisen tavan olla välittämättä. He saattavat sanoa itselleen töissä kesken kiperän tilanteen, juuri silloin kun sisäinen kuohahdus on tulossa, että turpa kiinni tyttö, palkka juoksee. En tiedä, onko kyseessä viisas itsesuojeluvaisto vai keino siirtää vastuu muille. Oma geenivirheeni tuottaa ajatuksia suusta ulos, ja niiden nieleminen on elämänmittainen opintie. Pelkään nimittäin, että itsekunnioitukseni häviäisi alituiseen myötäilyyn. Pitää vain osata tunnistaa asiat, joihin voi oikeasti vaikuttaa ja ne, joista jurnuttaminen ei johda mihinkään. Valintoja tehden on pitkällä tähtäyksellä mahdollista saavuttaa parhaat tulokset. Aika vapautuu olennaiseen.
Tilataan yksi motivaatiotaikuri
Eräässä yrityksessä oli meneillään iso kehityshanke. Yritys oli kasvanut nopeasti lähes kaksinkertaiseksi ja kasvun myötä oli pakko luoda yhteiset toimintatavat. Osa henkilöstöstä lähestyi asiaa kartoittamalla kaikki ne seikat, joita ei ollut otettu huomioon ja tuomalla esiin kaikki ne asiat, jotka saattavat mennä pieleen. Kun kuulin, kuinka vastarintainen henkilöstö oli, mieleeni tulivat lukemani kirjan opit. Perusteeksi vastarinnalle riitti ei ainoastaan se, että vanha toimintatapa oli parempi vaan myös se, etteivät työntekijät olleet motivoituneita muutokseen.
Tämän kuullessaan D-tyypin tai Punaisen tyylin johtaja saattaisi huudahtaa, että mikä ihmeen motivaatio, sinullehan maksetaan palkka! Samaan aikaan muutoskonsultti höristäisi korviaan – tulossa on ison rahan keikka. Miellyttämishaluinen esimies lähtisi myötäilemään muutoksen vastustajia. Ymmärrystä riittäisi, vaikka se johtaisi hankaluuksiin yrityksen strategian eteenpäin viennissä. Kuka auttaisi määrittämään tärkeysjärjestyksen; laitetaanko muutostilanteessa edelle oma etu, tiimin etu vai yrityksen etu?
Kuka vastaa muutoksesta? Sinä.
On luonnollista, että meistä jokainen lähestyy muutosta ja uutta tilannetta omasta maailmankuvastaan käsin, mutta kannattaa muistaa, ettemme elä pysäytyskuvien keskellä. Historiakaan ei koostu valokuva-albumiin tallennetuista parhaista hetkistä, kammatuista hiuksista ja hymyilevistä ihmisistä. Kuvien välissä on paljon muutakin, surua, epäreiluutta, ikäviä koulumuistoja ja huonoja ihmissuhteita. Maailmamme muuttuu kaiken aikaa, halusimme tai emme. Mark Mansonin kirja opetti, että on turha jäädä odottelemaan keskellä yötä iskevää innostusta, jonka myötä Skodan nokka kääntyy aamulla terhakkaasti kohti uutta motivaatiota. Pitää vain päättää aloittaa tekeminen.

Kriittinen mutta yhteistyökykyinen
Yrityksen muutoskin eteni siten, että henkilöstö vain aloitti uuden opettelun. Uusiin järjestelmiin sai koulutusta kerran toisensa jälkeen, ihmisiä kohtaan oltiin kärsivällisiä. Kritiikki oli sallittua, sen avulla ongelmiin voitiin tarttua ja löytää ratkaisut. Pakottava positiivisuus väistyi, koska se johti ongelmien kieltämiseen ja vähättelyyn.
Muutoksessa ei kannata kieltää kritiikin olemassaoloa ja yrittää murtaa muutosvastarintaa henkilöiden se joihinkin ihmisiin. Pitää oppia molemmin puolin olemaan välittämättä tietyistä asioista p*skaakaan. Kun muutokselle annetaan tilaa hengittää, sen konkreettisista ilmentymistä tulee pikkuhiljaa osa arkea. Kuten Manson opettaa kirjassaan, tämänkin yrityksen tapauksessa tekemisen myötä syntyi innostus ja lopulta motivaatio. Alun kiihkeimmät vastustajat saattavat myöhemmin olla parhaita puolestapuhujia. Vastuuta yrityksen kehittämisestä ei voi ulkoistaa konsulteille eikä johdolle. Meistä jokainen on yrityksen uudistumisen moottori – tai jarru.
Ethän ole yrityksesi jarru muutostilanteessa?
Tutustu yritysvalmennuksen palveluihimme ja tyytyväisten asiakkaidemme tarinoihin.
Yksi tehokas keino kirkastaa ajatuksia on henkilökohtainen coaching, jossa valmentajamme auttaa tunnistamaan coachattavan omia ja organisaation kehityskohteita. Coachaus on luottamuksellisista keskustelua, joka avaa näkemään omia vahvuuksia ja uusia ratkaisuvaihtoehtoja.
* Artikkeli on julkaistu Markkinointi-instituutin verkkosivuilla vuonna 2019. Markkinointi-instituutti ja Rastor yhdistyivät 1.1.2020. Uuden yrityksen nimeksi tuli Rastor-instituutti.