Milloin työntekijän parasta ennen -päiväys on ohi?

Julkaistu 7.1.2020

Ei halua, ei kykene, ei kannata. Näin miettii yli viisikymppisen Marin esimies, jonka on päätettävä, ketkä tiimistä koulutetaan uusin tehtäviin. Osa töistä automatisoidaan, mutta samalla jäljelle jäävän tiimin työn luonne muuttuu vaativaksi asiantuntijatehtäväksi. Osa vanhoista työntekijöistä joudutaan irtisanomaan ja osalle tarjotaan mahdollisuutta kouluttautua. Marilla on kymmenien vuosien kokemus, hän tuntee talon tavat ja asiakkaat kuin omat taskunsa. Häneen luotetaan ja hänen puoleensa käännytään, kun tiimissä tarvitaan apua käytännön pulmien ratkaisuun. Mutta esimies empii… onko Marista uuteen rooliin ja kannattaako häneen enää panostaa, kun eläkeikäkin alkaa jo lähestyä.

Uudet tehtävät tuntuvat kyllä kiinnostavilta, mutta Mari epäröi, haluaako ja pystyykö enää tässä iässä ottamaan vastaan lisää vastuuta ja opettelemaan uutta. Uuden työpaikan löytäminenkin tuntuu toivottomalta, koska kukapa lähes kuusikymppistä enää ottaisi töihin, Mari miettii lamaantuneena. 

On aika puuttua osaamishävikkiin

Tarina on kuvitteellinen, mutta voisi olla tosi. Iso joukko mareja ja matteja joutuu vastaavaan tilanteeseen työelämän myllerryksessä kiihtyvään tahtiin. Kansantaloutemme kannalta on kestämätöntä, että liian moni joutuu työelämässä sivuraiteelle odottamaan eläkeikää pelkästään ikään ja oppimiseen liittyvien stereotypioiden vuoksi. Samaan aikaan, kun osaajista on monilla aloilla pulaa, annetaan ison osaamis- ja kokemuspääoman valua hukkaan. 

Ruokahävikki on jo tunnistettu ongelmaksi. Olisiko nyt aika puuttua osaamishävikkiin?

Kansantaloutemme kannalta on kestämätöntä, että liian moni joutuu työelämässä sivuraiteelle odottamaan eläkeikää pelkästään ikään ja oppimiseen liittyvien stereotypioiden vuoksi.

Oppimiskyky ei vanhene

Mikä surullisinta, työntekijät voivat itsekin olla saman stereotypian vankeja. Monet kokevat oman ikänsä esteeksi uuden osaamisen hankkimiselle ja hyväksyvät hiljaisesti sen, että organisaatioissa panostetaan nuoriin ja dynaamisiin tulevaisuuden kykyihin. 

Oppimiskyky ei kuitenkaan vanhene vaan säilyy hautaan asti. Ja mikä parasta, sitä voi harjoittaa ja pitää yllä nimenomaan opiskelemalla ja hankkimalla uusia taitoja.  Halu oppia, olla avoin ja utelias uusille asioille ja usko omiin kykyihin eivät automaattisesti häviä iän myötä.

Uudistuminen on jokaisen oikeus ja velvollisuus

Jatkuva oppiminen on noussut hyvästä syystä isoksi teemaksi aina hallitusohjelmaa myöten. Kun työurien pidentäminen on joka tapauksessa välttämätöntä, jokaisen on pidettävä osaamisestaan huolta. Toisaalta myös työantajien olisi aika herätä siihen, että ikä ei sinänsä ole este uuden oppimiselle tai suoriutumiselle uusia taitoja vaativista tehtävistä. Osaamisen kehittäminen on jokaisen oikeus ja velvollisuus ikään katsomatta.

Oppimiskyky ei kuitenkaan vanhene vaan säilyy hautaan asti. Ja mikä parasta, sitä voi harjoittaa ja pitää yllä nimenomaan opiskelemalla ja hankkimalla uusia taitoja.

Marin tarinalla voisi olla myös onnellinen loppu. Esimies arvostaa Marin osaamista ja kokemusta. Hän luottaa siihen, että Mari ottaa kyllä koulutuksen myötä uudet tehtävät haltuun nopeasti. Esimies näkee Marin potentiaalin ja antaa hänelle tärkeän roolin nuorempiensa opastajana uuteen toimintamalliin. Mari on innostunut uusista mahdollisuuksista ja tarttuu uusiin tehtäviin tarmokkaasti. Hän kokee, että hänellä on vielä paljon annettavaa, ja aikoo pysyä työelämässä vielä ainakin seuraavat kymmenen vuotta. 

Millaisen lopun sinä kirjoitat omalle uratarinallesi? 
 

Jaa sivu