Suomessa ei ole nyt eikä tulevaisuudessa varaa syrjiä eri ikäisiä osaajia työelämän menestystalkoissa. Emme kollektiivisesti usko vieläkään, että yli 50-vuotias pystyisi uudistumaan ja oppimaan uutta siinä tahdissa kuin työelämä edellyttää.

Usein jäsennämme maailmaa kategorisoimalla – etsimme yksittäisen tekijän, jonka perusteella teemme kattavan analyysin ihmisestä. Ihmisen kategorisointi numeron kautta on helppoa, ja samaan aikaan se on kaikkein huonoin ihmistä määrittävä tekijä. Tämä kategorisointi on ihmisen monimuotoisuuden karkeaa aliarviointia ja koskee sekä kokeneita konkareita että nuoria sukupolvia.

Miksi luomme työelämässä kasvun esteitä tällaisten yksinkertaistuksien ja kategorisoinnin kautta? Hektinen maailma kaipaa usein yksinkertaistamista mutta tässä luo helposti itselleen harhaluulon siitä, että kaikki ympärillämme on lokeroitavissa tiettyyn muottiin.

Älä menetä potentiaalia uskomuksillesi

Helposti meillä on stereotyyppinen mielikuva, miltä näyttää yli 50-vuotias toimitusjohtaja tai 25-vuotias työelämää aloitteleva nuori. Usein todellisuus on hyvin erilainen kuin millaisen kuvan heistä mieleemme piirrämme. Kaikki meistä ovat erilaisia, ainutlaatuisia ja siten myös näytämme erilaisilta ja toimimme kaikki eri tavoin.

Petter Stordalen on 58-vuotias Clarion-hotelliketjun johtaja ja omistaja. Hän omaa poikkeuksellisen mielenkiintoisia ajatuksia nykyajan johtamisesta ja ihmisten motivoinnista, joista monella nuorella olisi opittavaa. Muun muassa Helsingin Clarion-hotellin avajaisissa Petter laskeutui uhkarohkeasti köyden varassa korkean hotellinsa katolta showmiehen elkein. Piirrä mieleesi tämän perusteella kuva yli 50-vuotiaasta toimitusjohtajasta. Vastaako tämä mielikuva yhtään aiemmin kuvattua Petteriä?

Austin Russell on puolestaan 25-vuotias visionääri, joka on omistanut elämänsä teknologialle ja varsinkin itseohjautuvien autojen sensoriteknologialle. LIDAR-yrityksensä kautta hänestä on 25-vuotiaana tullut oman alansa edelläkävijä, joka opastaa ja johtaa monia itseään vanhempia ihmisiä kohti uutta teknologista vallankumousta. Hän on ihan tavallisen oloinen nuori mies, pukeutuu arkipäiväisesti eikä tuo itseään millään tavalla esille.

Sorruitko kategorisointiin ja lokerointiin näiden kuvausten perustella? Tässä välissä saatoimme menettää todellisen kyvykkyyden, jolla olisi ollut paljon annettavaa työyhteisöömme ikänsä ja asenteensa puolesta.

Toni Berkowits, toimitusjohtaja, Rastor-instituutti